Sivut

perjantai 13. elokuuta 2010

Polkkatukkia ja uskalluksia

Täällä on ilta käännelty ja väännelty peilin edessä seuraavanlaisen ongelman edessä:

Leikatako vaiko eikö leikata?

Nykyiset hiukseni ulottuvat hieman vyötärön alapuolelle, ovat kerroksittain leikatut ja tummanruskeat. Ne ovat ihan kauniit ja ok, mutta olen haaveillut lyhyemmästä mallista jo kaksi vuotta. Kuvitelkaa.

En vain uskalla.

Mitä jos en pidäkään hiuksistani ja joudun odottamaan kaksi vuotta että ne kasvavat takaisin? Toisaalta, jos en olisi pähkäillyt asiaa kahta vuotta, olisin nyt kahta vuotta viisaampi tämänkin asian kanssa.


Haluaisin tästä ihan hiukkasen pidemmän mallin siten, että se ulottuisi noin kaulan keskiosaan... Lisäksi olen suunnitellut ottavani luonnonkiharapermanentin mielettömän isoilla rullilla, jolloin siitä ei tulle sellaista järkkysäkkärää, vaan aikalailla kuvan näköinen ihana romanssipehko.

Tai itse asiassa hieman alta löytyvän tähtösen tapaan, mutta jälleen tästä hieman pidempänä. En kestäisi pompulattomia päiviä ikimaailmassa.


                           



Voi krääh - tell me what to do?

Onko jollakin kokemuksia moisesta? Miten sujui? Ja mitä tykkäätte noista kikkuroista?

Voi krääh, voi krääh, voi krääh.




Ja vielä vähän pitkää tukkaa...


Kakka. Suuria päätöksiä täynnä tämä elämä.

2 kommenttia:

  1. Nyt heti varaat kampaaja-ajan ja LEIKKAAT sen tukan. Hiukset kasvaa kuitenki ihan älyttömän nopeesti ja pidennyksetkin on keksitty, joten ei se ole etes niin peruuttamatonta.

    Tuollanen tyyli ois just niin ihana sulla! Ja voin sanoa että kun mää sillon vuosia sitten viimein uskalsin leikata tukan, niin olin ihan älyttömän tyytyväinen. Nytkin odotan vaan että häät ois ohi ja pääsen taas tekemään tukalleni mitä haluan :)

    VastaaPoista
  2. No joo, totta kyllä :D. Ja vielä tiiän että siitä tykkää sitte ku on leikannu.

    En vaan kestä jos jää harmittamaan :D.

    Hölömö minä.

    VastaaPoista