Muistattehan muruset, miten aikaisemmin kaipailin polkkatukkaa?
En ole vielä(kään) uskaltanut, vaikka yleensä olen ihan suuna päänä menossa - ehkä se johtuu siitä, että hiukseni ovat aina olleet pitkät?
Lisäksi (ja tiedän että tämä on ehkä koko maailman kaikista eniten järjettömän typerä syy, tiedän - ei auta siltikään) minulla on olo, että näytän lihavammalta polkkatukassa, kuin pitkissä hiuksissa (no-lo).
Nyt ajattelin, että jahka repäisisin perjantaisella mini-pakoreissulla ystävän kanssa ja leikkaisin sen siellä?
Toisaalta, on kai aika riskaabelia jättää tuollainen toiminto ja suuri uskallus täysin tuntemattoman kampaajan käsiin?
Nehän on muutenkin ihan hulluja ja epäluotettavia?
Kaikki alkoi tänään, kun postiluukustani tipahti Sex and the City 2 -leffa, jota en vielä ollut jostain kumman syystä hankkinut (vaikka se ei ollutkaan lähellekään yhtä hyvä kuin sarja tai leffa nro. 1, niin on se silti SINKKU).
Mutta niin - Samanthahan näyttää ihan älyttömän upealta? Just tuo malli olis just niin mun malli.
Nyt kyllä otan ja repäsen - tosin ehkä jätän homman takuuvarman kampaajan käsiin, enkä lähde kokeilemaan.
Harmi ettei tuollaisia kiharoita voi kai saada valmiiksi - pehmennykselläkään?
Suukkoja iltaan.
HEI MUTTA AI NIIN - OLETTEKO TIENNEET, ETTÄ TYYNYTKIN PITÄÄ PESTÄ? *kops*
Kuulin sen ensimmäistä kertaa vasta tänään ja hirveän ällötyspyllytyskohtauksen kanssa kiikutin ne pesukoneeseen. Siellä ne nyt pyörii - häpeästä.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti